Niin, ei oo tullu pitkää aikaa bloggailtua ja päätinpä nyt laittaa parhaan ystävän kans otettui kuvia (:
lauantai 12. toukokuuta 2012
torstai 26. huhtikuuta 2012
Rest in Peace my little sweetheart ♥
http://www.youtube.com/watch?v=1XIAWxzUOZ8
Toinen hiiristäni, Diddy, menehtyi tiistaina kasvaimeen. Tuntuu vaan, että jos en olis uskonut puhelimessa niitä lääkäreitä ja odottanut että se patti olisi vain paise ja se lähtisi pois, oisin voinut toisen pelastaa:/
Tein Diddylle pienen muistovideon, yllä linkki(:
Tää pistää taas miettimään, että koskaan ei pitäis hukata aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ja jos jollain ei ole kaikki hyvin - älä odota, vie heti hoitoon. Oli kyseessä eläin tai ihminen.
Miten jostain niin pienestä voikaan tulla jotain niin tärkeää.. on se hassua. Ja miten sä menet vaan illalla nukkumaan, et tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Se saattaa tuoda menetyksen. Sitä ei pidä koskaan unohtaa, niin turhalta kuin sen ajatteleminen tuntuukaan.
Melko haikeissa merkeissä siis tällä kertaa.. huomenna 'pitkästä aikaa' parhaalle kaverille yöks ja lauantaina koe-esiintyminen yhteen musikaaliin. pelottaa aika mukavasti.
Toinen hiiristäni, Diddy, menehtyi tiistaina kasvaimeen. Tuntuu vaan, että jos en olis uskonut puhelimessa niitä lääkäreitä ja odottanut että se patti olisi vain paise ja se lähtisi pois, oisin voinut toisen pelastaa:/
Tein Diddylle pienen muistovideon, yllä linkki(:
Tää pistää taas miettimään, että koskaan ei pitäis hukata aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ja jos jollain ei ole kaikki hyvin - älä odota, vie heti hoitoon. Oli kyseessä eläin tai ihminen.
Miten jostain niin pienestä voikaan tulla jotain niin tärkeää.. on se hassua. Ja miten sä menet vaan illalla nukkumaan, et tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Se saattaa tuoda menetyksen. Sitä ei pidä koskaan unohtaa, niin turhalta kuin sen ajatteleminen tuntuukaan.
Melko haikeissa merkeissä siis tällä kertaa.. huomenna 'pitkästä aikaa' parhaalle kaverille yöks ja lauantaina koe-esiintyminen yhteen musikaaliin. pelottaa aika mukavasti.
 |
| Lepää rauhassa rakas♥ |
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Uskaltaisko sitä jo sanoa että on KEVÄT..?
Hejsaan kaikille! :)
En oo täs vähää aikaan kirjotellu mutta toi sää inspiroi mua tänään postailemaan! Auringonpaiste + 15 astetta auringossa... AHHHH.
Vihdoin.
Mietin jo tosissani viime viikolla että yhtäkään talvea en vitsi enää Suomessa vietä jos lunta aikoo sadella joka vuos vielä huhtikuun lopuilla. Viime maanantai-tiistai siis meni lumen ja rännän kanssa. Oli jo eilen tosi ihana sää, sellanen 10 astetta ja aurinkoa/puolipilvistä mut siis tänään, oikeesti, ihan kun KESÄ. Jospa sitä nyt vihdoin oikeesti mentäiski sinne kesään päin, ettei tulis enää lunta. Dear God, ei please lunta enää!
Sitä nyt lupaillaan et ens viikol olis päivisin siinä 10 plusasteen yläpuolella, iltasin/aamusin sateita ja päivät aurinkoa... ihan hyvin siis:)
Mutta joo, tänään olin vähän koklaamas et miten se kaverin ponski menis ja ihan hyvinhän se, ei tullut pukkia (: Ilman satulaa mentiin ja vähän sellasta puomiristikkoa, en uskaltanut vielä korkeempaa kun ei ihan toi luottamus oo vielä palannu. Kaverini sitten hyppäsi lähemmäs metriä, kyl siinä pikkasen saatiin vääntää et poni meni hienosti mutta kylhän se sitte meni, taidokas kun on! :)
Niin, ja sain eilen kaks kameraa testattavaks, Canon 1100D'n ja Canon SX40 HS. Luultavasti ton 1100D'n otan, 0.1 megapikseliä enempi ja tykkään ku sillä tulee sellanen kiva värisävy(: vaik en sitte tiiä pystyykö niitä jotenki säätelemää? Mut joo, äiti vaa ihastu siihen SX40 HS'ään kun siinä on kiintee objektiivi ja äitistä se on jotenki niin kivan pikkunen ja yksinkertanen (y)...
Toivottaampi et se kesä alkais sieltä hiipiä! (; + muistakaa Idolsin Top 4 tänää!
- Ellaaa
En oo täs vähää aikaan kirjotellu mutta toi sää inspiroi mua tänään postailemaan! Auringonpaiste + 15 astetta auringossa... AHHHH.
Vihdoin.
Mietin jo tosissani viime viikolla että yhtäkään talvea en vitsi enää Suomessa vietä jos lunta aikoo sadella joka vuos vielä huhtikuun lopuilla. Viime maanantai-tiistai siis meni lumen ja rännän kanssa. Oli jo eilen tosi ihana sää, sellanen 10 astetta ja aurinkoa/puolipilvistä mut siis tänään, oikeesti, ihan kun KESÄ. Jospa sitä nyt vihdoin oikeesti mentäiski sinne kesään päin, ettei tulis enää lunta. Dear God, ei please lunta enää!
Sitä nyt lupaillaan et ens viikol olis päivisin siinä 10 plusasteen yläpuolella, iltasin/aamusin sateita ja päivät aurinkoa... ihan hyvin siis:)
Mutta joo, tänään olin vähän koklaamas et miten se kaverin ponski menis ja ihan hyvinhän se, ei tullut pukkia (: Ilman satulaa mentiin ja vähän sellasta puomiristikkoa, en uskaltanut vielä korkeempaa kun ei ihan toi luottamus oo vielä palannu. Kaverini sitten hyppäsi lähemmäs metriä, kyl siinä pikkasen saatiin vääntää et poni meni hienosti mutta kylhän se sitte meni, taidokas kun on! :)
Niin, ja sain eilen kaks kameraa testattavaks, Canon 1100D'n ja Canon SX40 HS. Luultavasti ton 1100D'n otan, 0.1 megapikseliä enempi ja tykkään ku sillä tulee sellanen kiva värisävy(: vaik en sitte tiiä pystyykö niitä jotenki säätelemää? Mut joo, äiti vaa ihastu siihen SX40 HS'ään kun siinä on kiintee objektiivi ja äitistä se on jotenki niin kivan pikkunen ja yksinkertanen (y)...
Toivottaampi et se kesä alkais sieltä hiipiä! (; + muistakaa Idolsin Top 4 tänää!
- Ellaaa
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Friday 13th guyyyyysss!
Pöö kaikille,
perjantai 13. sujunu tähän asti ihann hyvin mutta kokemuksesta tiedän että näin ei kannata sanoa joten olen pessimisti ja epäilen pahinta täksi illaksi :o
Muutama päivä on mennyt siitä kun viimeksi kirjottelin, eipä oo kauheesti mitään tapahtunut että sen puoleen :) Totesinpa tänään että yksi opettajani on oikeasti aivan mielettömän tylsä. Ja voi apua sitä tuskaa kun maailman tylsimmän aineen, ruotsin, tuplatunti ja kyseinen opettaja sijaisena.. onneksi eräs hieman päästään pimeä (y) miesopettaja tuli ja pelasti toisen tunnin. En haluaisi olla loukkaava mutta hänen huudoista ja raivosta saa aina huvat naurut :3 mm. lähetti tänään oppilaan hakemaan kansliasta paperia ja noin minuuttia myöhemmin raivosi että mihis se kyseinen tyttö karkasi.. normipäivä. No, ihminenhän hänkin on, kukin tyylillään! ;)
Viikonlopun oon luultavasti ihan vaan kotona (taas) kun karkkilakko vielä sellaset puoltoista viikkoa niin ei hirveästi huvita lähteä kyläilemäänkään :D kyllä, vierailen kavereillani vain saadakseni karkkia. No ei, mutmut ihan vaan etten retkahda :) enää kaks viikonloppua, sitten saa taas mässätä! ;)
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Hyvää pääsiäismaanantaita :)
Huomenna siis back to school ja viimiset kurssit käyntiin, viel 7 viikkoa pitäis jaksaa :) Tänään varmaan käyn vaan kävelemässä kun paistaa aurinko niin kivasti ja sitten aattelin jotain ruokaa tehdä.. jossain vaiheessa oli tarkotus kattoa Never Say Never Director's Fan cut äitiiiin kanssa :]
ps. oon saanu vähän kommenttia liian pienistä kuvista, niin nyt on isompia! ;)
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Kuvittelenko, vai alkavatko MJ:n opit unohtua?
Michael Jacksonhan tunnetaan siitä kuinka hän vastusti rasismia, rakasti luontoa jne. joten olisi voinut kuvitella että hänen faninsa ovat juuri niitä suvaitsevaisimpia ja toisia ihmisiä kunnioittavia.
Pikkuhiljaa olen alkanut näkemään yhä useamman Michaelin fanin haukkuvan muita laulajia jotka kuulemma yrittävät ottaa hänen paikkansa.
Luin esimerkiksi tänään kuinka joku oli kommentoinut YouTubeen kutakuinkin näin: "Rukoillaan. Rakas Jumala, me annamme sinulle Justin Bieberin ja hänen faninsa jos annat meille Michaelin."
Ja tämä kommentti oli saanut hirveästi peukkuja ylöspäin.
Tämän parin vuoden aikana olen jo tottunut olemaan melko välinpitämätön vihaa kohtaan, mutta tässä minua ei häirinnyt se viha, vaan se, miten näytti että kaikki olivat unohtaneet, mitä Michael oli opettanut. Tottahan toki he ovat varmasti suvaitsevaisia ja ajavat vähemmistöjen oikeuksia ja julistavat kaikkea mitä Michael opetti - mutta mihin tämä kaikki katoaa aina, kun tulee kyse Justinista ja meistä?
Justin ja me kunnioitamme Michaelia enemmän kuin mitään. Michael sai aikaan jotain, mitä kuka tahansa ei pysty tekemään. Lisäksi en usko, että mikäli MJ eläisi, hän pitäisi siitä, että hänen faninsa osoittavat disrespectiä ketään kohtaan.
Michaelin lapset ovat hyvissä väleissä Justinin kanssa ja kun he pyysivät Justinia lausumaan puheen Michaelin jonkinnäköisessä muistojuhlassa jokin aika sitten, Justin sanoi sen olleen yksi suurimmista kunnianosoituksista jonka hän on saanut.
Moni tuntuu pelkäävän, että Justin ottaa Michaelin paikan ja Michael unohdetaan hänen saavutustensa alle. Mutta niin ei tule ikinä käymään. Vaikka Justin jonain päivänä saavuttaisikin Michaelin suosiossaan, se ei tarkoita, että Michael unohdettaisiin. Ne tulevat aina olemaan kaksi eri asiaa - Michael Jackson ja Justin Bieber. Minä näen asian vain niin, että Justin on maan päällä jatkamassa mikä MJ:ltä jäi kesken - saamassa muutosta aikaan.
"Paskat joku Bieber mitään maailmaa muuttaa."
Tätä ihmiset toistelevat. He vain eivät tiedä, miten paljon Justin on jo nyt saanut aikaan. Hän on sanonut tekevänsä parhaansa, jotta saisi aikaan jotain mitä Michaelkin sai - muutosta. Hän on mukana mm. Make A Wish- ja Pencils of Promise-hyväntekeväisyysprojekteissa ja lahjoittaa paljon rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta koska pääpointti ei ole nyt se, siirryn eteenpäin.
Kuvitellaan, että Justin kuolisi ja vaikka Rebecka Blackista, josta en niin välitä, tulisi yhtä suosittu. En voi mitenkään kuvitella, että epäkunnioittaisin Justinin opettamia asioita ihmisten kunnioittamisesta ja alkaisin toivoa Rebecka Blackin kuolemaa. En voi käsittää, miten jotkut Michaelin faneista voivat toivoa kuolemaa ihmiselle, jolle Michael on suurin inspiraatio ja joka kunnioittaa Michaelia niin paljon. Emme mekään kuljeskele ympäriinsä kuuluttamassa että "Hähhähää, teidän idoli onkin kuollut ja meidän idoli on näin suosittu! Toivottavasti tekin kuolette niinkuin idolinne!"
Sillä me kunnioitamme teitä ja idolianne.
Älkää unohtako mitä Michael opetti teille.
Peace,
Ella
ps. tekstini on hyvin yleistävä, mutta en silti sano että kaikki fanit olisivat tälläisiä
Pikkuhiljaa olen alkanut näkemään yhä useamman Michaelin fanin haukkuvan muita laulajia jotka kuulemma yrittävät ottaa hänen paikkansa.
Luin esimerkiksi tänään kuinka joku oli kommentoinut YouTubeen kutakuinkin näin: "Rukoillaan. Rakas Jumala, me annamme sinulle Justin Bieberin ja hänen faninsa jos annat meille Michaelin."
Ja tämä kommentti oli saanut hirveästi peukkuja ylöspäin.
Tämän parin vuoden aikana olen jo tottunut olemaan melko välinpitämätön vihaa kohtaan, mutta tässä minua ei häirinnyt se viha, vaan se, miten näytti että kaikki olivat unohtaneet, mitä Michael oli opettanut. Tottahan toki he ovat varmasti suvaitsevaisia ja ajavat vähemmistöjen oikeuksia ja julistavat kaikkea mitä Michael opetti - mutta mihin tämä kaikki katoaa aina, kun tulee kyse Justinista ja meistä?
Justin ja me kunnioitamme Michaelia enemmän kuin mitään. Michael sai aikaan jotain, mitä kuka tahansa ei pysty tekemään. Lisäksi en usko, että mikäli MJ eläisi, hän pitäisi siitä, että hänen faninsa osoittavat disrespectiä ketään kohtaan.
Michaelin lapset ovat hyvissä väleissä Justinin kanssa ja kun he pyysivät Justinia lausumaan puheen Michaelin jonkinnäköisessä muistojuhlassa jokin aika sitten, Justin sanoi sen olleen yksi suurimmista kunnianosoituksista jonka hän on saanut.
Moni tuntuu pelkäävän, että Justin ottaa Michaelin paikan ja Michael unohdetaan hänen saavutustensa alle. Mutta niin ei tule ikinä käymään. Vaikka Justin jonain päivänä saavuttaisikin Michaelin suosiossaan, se ei tarkoita, että Michael unohdettaisiin. Ne tulevat aina olemaan kaksi eri asiaa - Michael Jackson ja Justin Bieber. Minä näen asian vain niin, että Justin on maan päällä jatkamassa mikä MJ:ltä jäi kesken - saamassa muutosta aikaan.
"Paskat joku Bieber mitään maailmaa muuttaa."
Tätä ihmiset toistelevat. He vain eivät tiedä, miten paljon Justin on jo nyt saanut aikaan. Hän on sanonut tekevänsä parhaansa, jotta saisi aikaan jotain mitä Michaelkin sai - muutosta. Hän on mukana mm. Make A Wish- ja Pencils of Promise-hyväntekeväisyysprojekteissa ja lahjoittaa paljon rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta koska pääpointti ei ole nyt se, siirryn eteenpäin.
Kuvitellaan, että Justin kuolisi ja vaikka Rebecka Blackista, josta en niin välitä, tulisi yhtä suosittu. En voi mitenkään kuvitella, että epäkunnioittaisin Justinin opettamia asioita ihmisten kunnioittamisesta ja alkaisin toivoa Rebecka Blackin kuolemaa. En voi käsittää, miten jotkut Michaelin faneista voivat toivoa kuolemaa ihmiselle, jolle Michael on suurin inspiraatio ja joka kunnioittaa Michaelia niin paljon. Emme mekään kuljeskele ympäriinsä kuuluttamassa että "Hähhähää, teidän idoli onkin kuollut ja meidän idoli on näin suosittu! Toivottavasti tekin kuolette niinkuin idolinne!"
Sillä me kunnioitamme teitä ja idolianne.
Älkää unohtako mitä Michael opetti teille.
Peace,
Ella
ps. tekstini on hyvin yleistävä, mutta en silti sano että kaikki fanit olisivat tälläisiä
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Pääsiäinen featuring ketkäs muutkaan kuin rakkaat lemmikkini♥
Kaverit siis kaikki jossain lomailemassa joten mun pääsiäinen kuluu kotona ;) päätin postata kuvia mun eläimistä :)
eli koira on Onni, ruskeavalkonen hiiri Demi ja mustavalkonen hiiri Diddy :) Diddyllä on luultavasti kasvain, eli sairaana nyt :(
Omistin ennen sellasen jättikanin, Lupun ja sitten oli harmaavalkonen Doris-hiiri joka kuoli viime syksynä :)
torstai 5. huhtikuuta 2012
Mikä on normaalia?
Juttelin tässä yks päivä yhden kaveripojan kanssa, tai pikemminkin vaan samassa ryhmässä olevan pojan kanssa, siitä millanen on normaali ihminen ja tajusin, että hirveen usein miespuoliset henkilöt luokittelee homot epänormaaleiksi. Mistä tää johtuu? Eihän tytöillä ole yleensä mitään lesboja vastaan?
Oon myös kuullut usein siitä, että monet olettaa jokaisen homon sitten ihastuvan jokaiseen vastaantulevaan samaa sukupuolta edustavaan henkilöön. Ehkä tämä johtuukin pelosta, että olisi samaa sukupuolta edustavan henkilön ihastuksen kohteena ja ehkä pelko, "isot pojat ei itke"-periaatteella, yritetään peittää olemalla epäkunnioittavia homoja vastaan. On myös outoa miten naispuoliset henkilöt ajavat aina vähemmistön oikeuksia, mutta kuulee hirveästi kun tytöt haukkuvat toisiaan homoiksi, aivan kuin se olisi kirosana.
Yksi ihan naispuolinen kaverini totesi sitten, että normaali ihminen olis sellainen, jolla aivot ja jalat toimii. Tähänkin mun täytyy laittaa vastaan.
Siis, wtf, eli vammautuneet/kehitysvammaiset ihmiset ei ole normaaleja? Mitä jos menettäisit vaikka jalkasi esim. sodassa ja mitä saisit urhautumisesta maasi eteen olisi normaaliuden menetyksen? Tai mitä jos olisit kehitysvammainen, ja kun sille luonnollisesti et voi tehdä mitään, joutuisit koko elämäsi kokemaan itsesi epänormaaliksi vaikka se ei olisi mitenkään sinun vikasi.
Eiväthän kehitysvammaiset ajattele eroavansa porukasta, jos joku niin se olemme me jotka saamme heidät tuntemaan itsensä epänormaaleiksi. Kehitysvammainen sitä paitsi elää luultavasti onnellisemman elämän kuin vammaton jos siihen annetaan mahdollisuus, jos hänen annetaan tehdä asioita mitä muutkin saavat ja jos hänen annetaan elää "normaalia" elämää.
Kaiken tämän normaaliuden määrittelyn keskellä alkaa miettimään, onko normaalia edes olemassa? Onko ihmiselle piirretty kaavat joita hänen täytyy noudattaa? Ja sitä paitsi, eikö "normaali" tarkoita tietyssä mielessä samaa kuin neutraali, joten millainen olisi neutraali ihminen? Kasvot aina peruslukemilla, ei virheen virhettä, jokainen liike olisi tasaisen harkittu ja puhe kuulostaisi oudon tasapaksulta ilman voluumin muutoksia.
Mitä tekisimme ilman näitä "epänormaaleiksi" kutsuttuja ihmisiä? Miten tylsä paikka maailma olisikaan :)
Ja lainaan tähän vielä Justinin kirjasta hyvän lausahduksen: "Normaalia perhettä ei ole olemassa. Ja jos olisi, he olisivat varmaan pelottavimmat ihmiset maan päällä."
-Ella
Oon myös kuullut usein siitä, että monet olettaa jokaisen homon sitten ihastuvan jokaiseen vastaantulevaan samaa sukupuolta edustavaan henkilöön. Ehkä tämä johtuukin pelosta, että olisi samaa sukupuolta edustavan henkilön ihastuksen kohteena ja ehkä pelko, "isot pojat ei itke"-periaatteella, yritetään peittää olemalla epäkunnioittavia homoja vastaan. On myös outoa miten naispuoliset henkilöt ajavat aina vähemmistön oikeuksia, mutta kuulee hirveästi kun tytöt haukkuvat toisiaan homoiksi, aivan kuin se olisi kirosana.
Yksi ihan naispuolinen kaverini totesi sitten, että normaali ihminen olis sellainen, jolla aivot ja jalat toimii. Tähänkin mun täytyy laittaa vastaan.
Siis, wtf, eli vammautuneet/kehitysvammaiset ihmiset ei ole normaaleja? Mitä jos menettäisit vaikka jalkasi esim. sodassa ja mitä saisit urhautumisesta maasi eteen olisi normaaliuden menetyksen? Tai mitä jos olisit kehitysvammainen, ja kun sille luonnollisesti et voi tehdä mitään, joutuisit koko elämäsi kokemaan itsesi epänormaaliksi vaikka se ei olisi mitenkään sinun vikasi.
Eiväthän kehitysvammaiset ajattele eroavansa porukasta, jos joku niin se olemme me jotka saamme heidät tuntemaan itsensä epänormaaleiksi. Kehitysvammainen sitä paitsi elää luultavasti onnellisemman elämän kuin vammaton jos siihen annetaan mahdollisuus, jos hänen annetaan tehdä asioita mitä muutkin saavat ja jos hänen annetaan elää "normaalia" elämää.
Kaiken tämän normaaliuden määrittelyn keskellä alkaa miettimään, onko normaalia edes olemassa? Onko ihmiselle piirretty kaavat joita hänen täytyy noudattaa? Ja sitä paitsi, eikö "normaali" tarkoita tietyssä mielessä samaa kuin neutraali, joten millainen olisi neutraali ihminen? Kasvot aina peruslukemilla, ei virheen virhettä, jokainen liike olisi tasaisen harkittu ja puhe kuulostaisi oudon tasapaksulta ilman voluumin muutoksia.
Mitä tekisimme ilman näitä "epänormaaleiksi" kutsuttuja ihmisiä? Miten tylsä paikka maailma olisikaan :)
Ja lainaan tähän vielä Justinin kirjasta hyvän lausahduksen: "Normaalia perhettä ei ole olemassa. Ja jos olisi, he olisivat varmaan pelottavimmat ihmiset maan päällä."
-Ella
Smoothie-resepti :)
Tekasinpa tänään välipalaks tälläsen raikkaan smoothien johon siis sulloin vaan mitä löysin ja ajattelin laittaa ohjeen kun maistui niin hyvälle ;)
2 annosta:
1 banaani
noin 3½ kiiviä
3-4 dl mansikoita
n. 4 dl appelsiinituoremehua
2 annosta:
1 banaani
noin 3½ kiiviä
3-4 dl mansikoita
n. 4 dl appelsiinituoremehua
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Could you loosen your grip a bit, PLEASE?
Onko mun vastuullani jos joku tuntee olonsa yksinäiseksi, koska ei viitsi etsiä uusia kavereita? Onko se mun syytä jos sitten haluan olen muidenkin kuin tämän yksinäisen henkilön kanssa ja hän JÄÄ yksin? Ei sen pitäis olla.
Mulla on siis ex-koulukiusattu kaveri joka ei vieläkään jaksa etsiä uusia kavereita vaikka kiusaaminen tapahtui kolmannella. En halua että hänestä tulee yksinäinen, joten olen joka välitunti parhaani kaverini kanssa hänen luonaan. Ongelma on että ollaan alettu irtaantua muusta porukasta sen takia ja suututtaa kovasti kun pitää olla niin kiinni jossain henkilössä. Silloinkin kun mennään muiden kanssa, hän seuraa koko ajan kiinni meissä ja joskus ollaan jopa keksitty että meillä olisi kahdenkeskeistä puhuttavaa mutta ehei, hän ei halua lähteä.
Ensin tilanne oli niin ettei voitu jättää häntä yksin, nyt se on niin että hän ei voi jättää meitä rauhaan. Ja ei ole kyse siitä että haluaisimme syrjiä jne. Pidemmän päälle tollanen roikkuminen alkaa vaan pikkuhiljaa suututtamaan.
blaah.
Me ollaan ihan jumissa hänessä. Pelkään vaan että palaa kohta pinna ja sanon jotain typerää. Ja jos sitten haluaa olla meidän kanssa niin saisi tehdä jotain muuta kun näprätä vaan kännykkää toinen käsi taskussa.....
ärrrrgh.
Mulla on siis ex-koulukiusattu kaveri joka ei vieläkään jaksa etsiä uusia kavereita vaikka kiusaaminen tapahtui kolmannella. En halua että hänestä tulee yksinäinen, joten olen joka välitunti parhaani kaverini kanssa hänen luonaan. Ongelma on että ollaan alettu irtaantua muusta porukasta sen takia ja suututtaa kovasti kun pitää olla niin kiinni jossain henkilössä. Silloinkin kun mennään muiden kanssa, hän seuraa koko ajan kiinni meissä ja joskus ollaan jopa keksitty että meillä olisi kahdenkeskeistä puhuttavaa mutta ehei, hän ei halua lähteä.
Ensin tilanne oli niin ettei voitu jättää häntä yksin, nyt se on niin että hän ei voi jättää meitä rauhaan. Ja ei ole kyse siitä että haluaisimme syrjiä jne. Pidemmän päälle tollanen roikkuminen alkaa vaan pikkuhiljaa suututtamaan.
blaah.
Me ollaan ihan jumissa hänessä. Pelkään vaan että palaa kohta pinna ja sanon jotain typerää. Ja jos sitten haluaa olla meidän kanssa niin saisi tehdä jotain muuta kun näprätä vaan kännykkää toinen käsi taskussa.....
ärrrrgh.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Olipa kerran kaveri ja sen paha, paha poni
"Miksi minä? Miks se tekee ton aina mulle?!"
Nuo sanat huusin tänään kaverilleni maatessani lumisen kentän pohjalla, poni vieressäni virnuillen. Jäin maahan makaamaan, sillä tunsin kyljessä vihlovaa kipua ja kesti hetken, ennen kuin pihalle mennyt henkeni kulki taas normaalisti.
Kuten aloituspostauksessani kerroin, lopetin siis jokin aika sitten säännöllisen ratsastuksen mutta käyn aina välillä ridaamassa hyvän kaverini ylläpitoponia. Viime aikoina ne ratsastukset on tosin jäänyt pikemminkin loppukäyntien vetelemisiksi, selässä kun on nykyään jotenkin vähän vaikea pysyä.. lievästi sanottuna. Poni nimittäin vetää mua kentällä kun räsynukkea aina kun päätän tehdä jotain muutakin kuin vedellä niitä rauhallisia loppukäyntejä.
Mentiin siis tänään tallille ratsimaan kaverini poni, russ-arabi-shettisristeytys Bongo. Laitettiin pieni kavaletti kentälle ja työskenneltiin vähän puomien varassa. Poni meni tosi hyvin paria pepunnostoa lukuunottamatta. Olin lennellyt ponin selästä viime aikoina melko paljon joten sillä ratsastaminen oli jäänyt vähän vähemmälle mutta ajattelin että jos nyt, kun poni on noin hieno. Mun oli tarkoitus vetää vaan loppuravit, mutta ei mennyt kun puolkierrosta kun poni lähti jo vetämään sisäradalle päin. Tiesin, että nyt sitä pukkia tulee.
Ja pukkia tuli, ei edes ollut kovin isoa mutta kun ei enää niin usein ratsasta, ne oli sitäkin vaikeampia mulle pysyä. Niinpä mätkähdin kyljelleni maahan.
Takaisin ei tehnyt mieli nousta, vaikka tiedän, aina pitäisi nousta takaisin selkään.
Oon nähnyt monien menevän ponilla hienosti ja olen itsekin saanut sen menemään, mutta.. joku ei vaan loksahda paikalleen ja meidän yhteissävelestä ei vaan tule oikeen mitään. Vaatisi paljon toistoja, paljon lentoja, paljon treeniä ja hitunen myös kipua että saataisiin juttu jotenkin toimimaan. Mutta kun ei omat neuvot riitä niin mikä avuksi?
Näin siis tänään :) Päivän saldona jääkylmät varpaat, kipeä kylki ja kohmeiset, siniset sormet joita yritän saada lämpimiksi kaakaomukin avulla :D Ei se Bongokaan sydämestään paha ole ;) Kuvia varmaan laittelen päivästä jossain vaiheessa kun koneelle saan. Lennosta ei valitettavasti saatu kuvia:(
UPDATE: tässä kuviaa:)
Goood nite sweethearts ♥
-Ella
Nuo sanat huusin tänään kaverilleni maatessani lumisen kentän pohjalla, poni vieressäni virnuillen. Jäin maahan makaamaan, sillä tunsin kyljessä vihlovaa kipua ja kesti hetken, ennen kuin pihalle mennyt henkeni kulki taas normaalisti.
Kuten aloituspostauksessani kerroin, lopetin siis jokin aika sitten säännöllisen ratsastuksen mutta käyn aina välillä ridaamassa hyvän kaverini ylläpitoponia. Viime aikoina ne ratsastukset on tosin jäänyt pikemminkin loppukäyntien vetelemisiksi, selässä kun on nykyään jotenkin vähän vaikea pysyä.. lievästi sanottuna. Poni nimittäin vetää mua kentällä kun räsynukkea aina kun päätän tehdä jotain muutakin kuin vedellä niitä rauhallisia loppukäyntejä.
Mentiin siis tänään tallille ratsimaan kaverini poni, russ-arabi-shettisristeytys Bongo. Laitettiin pieni kavaletti kentälle ja työskenneltiin vähän puomien varassa. Poni meni tosi hyvin paria pepunnostoa lukuunottamatta. Olin lennellyt ponin selästä viime aikoina melko paljon joten sillä ratsastaminen oli jäänyt vähän vähemmälle mutta ajattelin että jos nyt, kun poni on noin hieno. Mun oli tarkoitus vetää vaan loppuravit, mutta ei mennyt kun puolkierrosta kun poni lähti jo vetämään sisäradalle päin. Tiesin, että nyt sitä pukkia tulee.
Ja pukkia tuli, ei edes ollut kovin isoa mutta kun ei enää niin usein ratsasta, ne oli sitäkin vaikeampia mulle pysyä. Niinpä mätkähdin kyljelleni maahan.
Takaisin ei tehnyt mieli nousta, vaikka tiedän, aina pitäisi nousta takaisin selkään.
Oon nähnyt monien menevän ponilla hienosti ja olen itsekin saanut sen menemään, mutta.. joku ei vaan loksahda paikalleen ja meidän yhteissävelestä ei vaan tule oikeen mitään. Vaatisi paljon toistoja, paljon lentoja, paljon treeniä ja hitunen myös kipua että saataisiin juttu jotenkin toimimaan. Mutta kun ei omat neuvot riitä niin mikä avuksi?
Näin siis tänään :) Päivän saldona jääkylmät varpaat, kipeä kylki ja kohmeiset, siniset sormet joita yritän saada lämpimiksi kaakaomukin avulla :D Ei se Bongokaan sydämestään paha ole ;) Kuvia varmaan laittelen päivästä jossain vaiheessa kun koneelle saan. Lennosta ei valitettavasti saatu kuvia:(
UPDATE: tässä kuviaa:)
Goood nite sweethearts ♥
-Ella
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Mmoikka:)
Hmm, eka blogikirjoitus... mistäköhän lähtis.
Ehkä mä kerron vähän että miksi tän blogin perustin :) Eli innostuin ajatuksesta kun sain tietää kaverini blogista. Tajusin, että jes, vihdoin mulla olis joku paikka minne tunkea mun ylipursuavia ajatuksia joita ihmiset ei yleensä ymmärrä :D En nyt sitten tiedä mihin suuntaan nää mun kirjoitukset menee saatika lukeeko niitä kukaan mutta luultavasti vuodatan tänne kaikenlaista, aina niistä elämänkysymyksistä fangirlaamiseen ja unelmoimisesta vaatesuunnitteluideoihin :) Luulen kuitenkin että yritän pelastaa teidät tolta fangirlaamiselta ;)
Jaaa jospa sitten vähän itsestäni :) Oon siis eteläsuomalainen, tällänen 157-senttinen tyttö ja ihan alkuun sanon että kyllä, olen Belieber eli kyllä, rakastan Justin Bieberiä ja that's it, kenenkään ei tarvitse tulla siitä dissaamaan / Justinia dissaamaan kun se ei mitään tule muuttamaan. "Fanitan" myös Michael Jacksonia, tai pitäisikö sanoa että ihailen, koska ei mulla kuitenkaan sen levyjä ymsyms ole :) Sitte tykkään paljon kans Bruno Marsista, mut muuten kuuntelen aika paljon kaikkee, ehkä nyt tollane raskas hevi ei mee :/
Lopetin jokin aika sitten säännöllisen ratsastuksen kun aloin säästämään kielimatkaan mutta kyllä mä silti aina välillä ratsastelemassa käyn. Muuten tykkään hirveesti tanssimisesta, vaikka sitäkään en enää opistossa harrasta, mutta kai mä sitten olen joku itseoppettelija :D Muita harrastuksia mulla ei nyt silleen ole, tykkään hirveesti monista eri asioista, niinku tweettaamisesta, unelmoimisesta, vaatteiden suunnittelusta, näyttelemisestä, värikkäistä asioista, kavereista, eläimistä jne.. mistä nyt voi tykätä :)
Nonni, jos nyt täs jotain :) kysyä saa, ja toivottavasti jotakuta kiinnostaa lukea :)
-Ella
Ehkä mä kerron vähän että miksi tän blogin perustin :) Eli innostuin ajatuksesta kun sain tietää kaverini blogista. Tajusin, että jes, vihdoin mulla olis joku paikka minne tunkea mun ylipursuavia ajatuksia joita ihmiset ei yleensä ymmärrä :D En nyt sitten tiedä mihin suuntaan nää mun kirjoitukset menee saatika lukeeko niitä kukaan mutta luultavasti vuodatan tänne kaikenlaista, aina niistä elämänkysymyksistä fangirlaamiseen ja unelmoimisesta vaatesuunnitteluideoihin :) Luulen kuitenkin että yritän pelastaa teidät tolta fangirlaamiselta ;)
Jaaa jospa sitten vähän itsestäni :) Oon siis eteläsuomalainen, tällänen 157-senttinen tyttö ja ihan alkuun sanon että kyllä, olen Belieber eli kyllä, rakastan Justin Bieberiä ja that's it, kenenkään ei tarvitse tulla siitä dissaamaan / Justinia dissaamaan kun se ei mitään tule muuttamaan. "Fanitan" myös Michael Jacksonia, tai pitäisikö sanoa että ihailen, koska ei mulla kuitenkaan sen levyjä ymsyms ole :) Sitte tykkään paljon kans Bruno Marsista, mut muuten kuuntelen aika paljon kaikkee, ehkä nyt tollane raskas hevi ei mee :/
Lopetin jokin aika sitten säännöllisen ratsastuksen kun aloin säästämään kielimatkaan mutta kyllä mä silti aina välillä ratsastelemassa käyn. Muuten tykkään hirveesti tanssimisesta, vaikka sitäkään en enää opistossa harrasta, mutta kai mä sitten olen joku itseoppettelija :D Muita harrastuksia mulla ei nyt silleen ole, tykkään hirveesti monista eri asioista, niinku tweettaamisesta, unelmoimisesta, vaatteiden suunnittelusta, näyttelemisestä, värikkäistä asioista, kavereista, eläimistä jne.. mistä nyt voi tykätä :)
Nonni, jos nyt täs jotain :) kysyä saa, ja toivottavasti jotakuta kiinnostaa lukea :)
-Ella
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)